Tapaus Wolf Biermann

Saksalainen laulaja Wolf Biermann esiintyi maan valtiopäivillä Berliinin muurin murtumisen 25-vuotisjuhlassa marraskuun alussa 2014. Hänen nimensä ei kerro kovinkaan paljon suomalaiselle lukijalle. Kuitenkin hän on yksi niistä, joiden toiminta on pannut alkuun osan Euroopan sodanjälkeisen historian merkittävimmistä prosesseista. Yksinkertaisella verkkohaulla selviää, että Biermann syntyi Hampurissa 1936 juutalaisen telakkatyöläisen Dagobert Biermannin ja tämän vaimon Emman poikana. Jo seuraavana vuonna Gestapo pidätti kommunistiseen vastarintaliikkeeseen kuuluneen Dagobertin syytettynä sota-alusten sabotoinnista. Hänet murhattiin Auschwitzin keskitysleirissä 1943, ja väärennetyssä kuolintodistuksessa määriteltiin syyksi sydämen heikkous. Samana vuonna Emma-äiti pelastautui Wolf-poikansa kanssa liittoutuneiden pommitusoperaatio ”Gomorrasta” hyppäämällä palavasta korttelista Hampurin pohjoiskanaaliin. Vakaumukselliseksi kommunistiksi itsensä määritellyt Biermann siirtyi Saksan demokraattiseen tasavaltaan juuri ennen vuoden 1953 kansannousua. Hän suoritti ylioppilastutkinnon ja opiskeli poliittista taloustiedettä, matematiikkaa ja filosofiaa. Viimemainitusta hän teki lopputyönsä, mutta hänelle ei koskaan myönnetty yliopiston tutkintotodistusta. Sen sijaan hän ryhtyi säveltämään lauluja ja perusti Berliinin muurin rakentamisen aikoihin kaupungin työläisteatterin, Berliner Arbeiter-Theaterin. Sen toiminta kuitenkin lopetettiin virkamiesten mielipiteelle liian radikaalina ja Biermannin jäsenyys Sosialistisessa Yhtenäisyyspuolueessa, SED:ssa estettiin, koska turvallisuuspoliisi Stasin mukaan oli oletettavaa, että Biermann käytti huumeita. Vuosina 1965-76 Biermann ei saanut esiintyä DDR:ssä, mutta hänelle myönnettiin lupa vierailla Saksan liittotasavallassa konsertoimassa. Juuri tällaisella matkalla hän esiintyi ammattiliitto IG Metallin kutsumana Kölnin urheiluhallissa marraskuussa 1976, kun DDR:n johto ilmoitti, että hän ei saa palata rajan itäpuolelle, vaan hänet on karkotettu pysyvästi. Tämä aiheutti sen, että lyhyessä ajassa yli sata tunnettua itäsaksalaista kirjailijaa, taiteilijaa ja esiintyjää allekirjoitti maan valtaapitäviä arvostelevan adressin. Mukana olivat Suomessakin tunnetut Christa Wolf ja Heiner Müller. Ensimmäistä kertaa valtion perustamisen 1949 jälkeen toisinajattelijat protestoivat julkisesti ja ulkomaille ulottuen diktatorista hallintoa vastaan. Tapauksen jälkeen varsin monet taiteilijat muuttivat oma-aloitteisesti pois DDR:stä. Suomalainen julkilausuma Melko harvat suomalaiset ottivat kantaa Biermannin karkotukseen. Seuraava, DDR:n hallitukselle osoitettu kirjelmä kuitenkin on tallella Stasin arkistossa: "Suomen taiteilijoiden ryhmä tukee DDR:ää sen karkotettua laulaja Wolf Biermannin Me suomalaiset taiteilijat olemme jo vuosia seuranneet DDR:n vireää ja monipuolista kulttuurielämää – se on antanut tärkeitä vaikutteita myös omalle henkilökohtaiselle luomistyöllemme. --Tällä näyttämöllä Wolf Biermann esiintyy sosialismin saavutuksia vastaan, solvaa DDR:n työläisiä ja koko kansainvälistä työväenliikettä. – Siksi me suomalaiset taiteilijat ihmettelemme Wolf Biermannin käytöstä, ihmettelemme kuinka hän voi myydä taiteensa kansainvälisen suurpääoman markkinoille, kun jokaista meistä kipeästi tarvitaan yhteisessä rintamassa imperialismia ja poliittista taantumusta vastaan.” Helsingissä 25. 11. 1976 Kaj Chydenius, säveltäjä, Kaisa Korhonen, ohjaaja, Marja-Leena Mikkola, kirjailija, Pekka Milonoff, ohjaaja, Eero Ojanen, säveltäjä, Aulikki Oksanen, kirjailija, Sven-Olof Westerlund, graafikko, Agit Propin kvartetti, KOM-teatteri" Tiedonantaja 26.11.1976 On muistettava, että Suomessa syksyllä 1975 pidetyissä hajotusvaaleissa suurimpana puolueena oli pysynyt SDP 54 paikallaan. Seuraavana olikin sitten SKDL, jolla oli 40 paikkaa ja yli puoli miljoonaa äänestäjää. Kommunistien vähemmistön eli taistolaisten kovina edustajina olivat tulleet valituiksi Markus Kainulainen, Marjatta Stenius-Kaukonen ja Esko-Juhani Tennilä. Neuvostoliitto oli voimissaan, vaikka eli jo pysähtyneisyyden aikaa. Taiteilijoiden adressia kirjoitettaessa Suomen pääministerinä keskiryhmien vähemmistöhallituksessa toimi Martti Miettunen ja ulkoministerinä – presidentti Kekkosen vaatimuksesta – Keijo Korhonen, joka puolestaan oli Neuvostoliitossa suorastaan persona non grata. Suomen poliittisesta tilanteesta huolimatta taiteilijoidemme kirjelmä DDR:n johdolle oli jo omana aikanaan – ja etenkin myöhemmin – täysin käsittämätön. Osasyynä saattoi olla se, että 1970-luvullakaan ei Suomessa enää osattu saksan kieltä yleisesti. Lukemalla saksalaisia lehtiä olisi joku voinut ymmärtää, kuinka prosessi oli edennyt. Todennäköisempää lienee kuitenkin, että taiteilijat kulkivat edelleen molemmat jalat tukevasti ilmassa, näkivät sosialismin ainoana autuaaksi tekevänä ratkaisuna ja halusivat lipoa diktatorista Itä-Saksaa. Näin oli siitä huolimatta, että taistolaisuus oli Suomen ylioppilas- ja teinikunnissa selvästi hiipunut ja nuoriso näytti tietä muille. Puhtaasti suomen kielellä pystyi lukemaan, että Saksan demokraattinen tasavalta ei sallinut kansalaistensa muuttaa vapaasti mihinkään, vaan ampui heistä kaikkiaan lähes 200 yksinomaan Berliinin muurilla. Muurin murtumisen jälkeen Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989. Wolf Biermann esiintyi hajoavan DDR:n alueella ensi kertaa heti joulukuun alussa Leipzigissa. Saksojen jälleenyhdistymisen jälkeen hänet on palkittu lukuisilla palkinnoilla. Berliinin kunniakansalaiseksi hänet valittiin 2007 ja Humboldt-yliopisto promovoi hänet kunniatohtorikseen 2008 – vaikka ei aikanaan antanut hänelle lopputodistusta. Stasin arkistoista selvisi myös, että Biermannia oli vuosien varrella seurannut ainakin 400 poliisin ilmiantajaa. Muurin murtumisen 25-vuotisjuhlan kunniaksi Biermann oli kutsuttu esiintymään Bundestagiin, Saksan valtiopäiville. Aitona taiteilijana hän käytti tilaisuutta hyväkseen esittämällä oman laulunsa ”Ermutigung”, 'Rohkaisu', joka auttoi monia kuulijoita aikanaan kestämään DDR:n kuristavaa ilmiantojärjestelmää. Vaikka puhemies Norbert Lammert (CDU) kehotti häntä pitäytymään laulamisessa, Biermann arvosteli ankarin sanoin vasemmistopuolue Linkeä, jota hän piti DDR:n yksinvaltaisen SED:n työn jatkajana: ”Te edustatte kurjaa jäännettä, josta meidän kaikkien olisi jo kauan sitten pitänyt päästä eroon.” Hän sai vahvaa kannatusta liittokansleri Merkeliltä (CDU), varakansleri Gabrielilta (SPD) sekä vihreiden edustajilta. Esiintymisestä on video www.tagesschau.de:n sivulla.

Kohtalon ivana voi pitää, että juuri ennen joulua 2014 rikolliset murtautuivat Biermannin kotiin ja veivät mukanaan kaksi painavaa teräslaatikkoa, joissa oli muun muassa taiteilijan kirjoittamat päiväkirjat ja kukkaro, jonka hänen isänsä jätti hänen äidilleen Gestapon tullessa isää noutamaan vuonna 1937. Kaksi diktatuuria voittanut taiteilija menetti arvokkaat muistonsa tavallisten rikollisten uhrina.