Kari Kaunismaan blogi

Lähetin postia Müncheniin Institut für Zeitgeschichten johtajalle, professori Andreas Wirschingille, ja sain jopa vastauksen hänen henkilökohtaiselta edustajaltaan. Sehr geehrter Herr Professor Wirsching Mein Name ist Kari Kaunismaa. Ich bin Doktor der Zeitgeschichte aus der finnischen Universität Turku. Ich habe eine zweite Wohnung in Berlin und verbringe hier einige Monaten jedes Jahr. Seit 2015 habe ich in den Lektionen und Seminars des Instituts für Zeitgeschichte teilgenommen und sie sehr interessant gefunden. Nun habe ich Ihr Buch „Deutsche Geschichte im 20. Jahrhundert“ von 2021 gelesen. Auch das finde ich sehr adäquat. Vielleicht ein Satz wäre nötig beizufügen von dem Winkel meines Landes. Auf der Seite 79 kommt das geheime Zusatzprotokoll des Hitler-Stalin-Paktes vor. Es ist richtig geschrieben, dass Hitler „in Ruhe“ Polen angreifen konnte, ohne jede Maßnahme von der sowjetischen Seite zu befürchten. Gleichzeitig konnte die Sowjetunion ihre Truppen nach Baltikum marschieren ...

Katselin Areenasta koko ”Kylmän sodan Suomi” -sarjan. Ensimmäinen havaintoni oli, kuten usein muulloinkin Yleisradion kohdalla, laiskuus. Kaikki haastatellut olivat Helsingistä. Tuli nyt mieleeni Turun yliopiston poliittisen historian professori emeritus Timo Soikkanen ja nykyinen professori Vesa Vares, joilla varmasti olisi sanottavaa asiaan esimerkiksi ulkoministeriön ja Kokoomuksen historian osalta. Ansiokkaita lausuntoja esittivät ainankin Kimmo Rentola, Timo Vihavainen, Tapio Bergholm, Juho Ovaska, Saara Matala, Inkeri Hirvensalo, Veli-Pekka Leppänen, Henrik Meinander, Aleksi Mainio ja väitöskirjaa tekevä Liisa Lalu. Jälkimmäisen mainitsen ihan omista ansioistaan, enkä vain siksi, että hän haastatteli minua yhdessä Ville Soimetsän kanssa tulevaan Suomen Teiniliiton historiaan. Nuoren naisen sensitiivisyydellä hän arvioi tarkasti, kuinka vaikeaa entisten taistolaisten on muistella 1970-luvun täydellistä pimeyttään. Rentola on tämän tunnustanut ja on asian suhteen tasapainoinen. J...

Onko sanoilla valtaa? Katsoin parin viikon tauon jälkeen uudelleen Marja Sannikan keskusteluohjelman, jossa olivat mukana professori emeritus Esko Valtaoja ja toimittaja Renaz Ebrahimi. Totean ensiksi, että Valtaoja tietää paljon, mutta hänkään ei ole kaikkien alojen asiantuntija, kuten tohtori ja uskontotieteen tutkija Teemu T. Mantsinen totesi Valtaojan kolumnista Turun Sanomissa 2.12.2021. Todennäköisesti kuitenkin Sannikan keskusteluohjelman sisältö olisi muodostunut samankaltaiseksi, vaikka Valtaojan tilalla olisi ollut kuka tahansa samanikäinen ja -taustainen yliopistotutkija. Termit ”intersektionaalinen feminismi”, ”cancelointi” ja ”woke-kulttuuri” ovat useille ihmisille vaikeita, kun ei millään tahdo muistaa edes, mitä sukupuolen määrittämiseen tarkoitetut lyhenteet LGBTQ merkitsevät ja missä järjestyksessä ne tulee kirjoittaa. Monet suomalaiset ovat myös liian herkkiä reagoimaan erilaisten sanojen käyttämiseen, koska pienen kansan jäsenille ei ole päässyt kehittymään kunnolli...

Juha Vikatmaa -seminaari, Turun yliopisto 15.10.2021 Puheenjohtaja Heikki Paloheimo OTT; professori emeritus Juha Tolonen: Vastustin puoluepolitiikan tuloa oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Saimme edustajia sitoutumattomalla listalla ylioppilaskunnan edustajistoon. Nuoreen tiedekuntaan tuli professoreita luennoimaan Helsingistä, ja he selvästi halveksivat meitä kaikkia, paitsi Inkeri Anttila. – Kuunteli naapurihuoneesta suullisen tentin menoa. Vikatmaa oli vuorossa ja hetken kuluttua kuului kova pamaus. Vikatmaa heitettiin ulos, koska hän oli rohjennut mennä tenttiin villapaita päällä. Jarmo Virmavirta: Tutustuin Vikatmaahan jo Raumalla Teljän teiniyhdistyksen puheenjohtajana. Toimin LEXin puheenjohtajana ja Vikatmaa sihteerinä. Värväsin hänet Virkkusen valitsijamiesehdokkaaksi. Kekkosen kannattajia olivat Turun yliopistossa vain Keijo Korhonen, Esko Ervasti ja Hannu Taanila. Vikatmaa ryhtyi kunnallisvaaliehdokkaaksi Turussa 1968 ja liittyi tuolloin Kokoomukseen. Juha Rihtniemi tuki r...

Helsingin Oodi-kirjaston Regina-elokuvateatterissa pidettiin maanantaina 11.10.2021 seminaari, jossa keskusteltiin Lauri Hokkasen kirjasta ja yleisesti taistolaisuudesta. Aluksi näimme elokuvan ”Lenin-setä asuu Venäjällä”, josta kertoi toinen ohjaaja Kanerva Cederström. Elokuva valmistui 1984 ja suurin osa sen esiintyjistä oli heittänyt Leninin historian roskakoriin, mukaan luettuna Hokkanen. Filmissä Kiti Luostarinen kertoi joutuneensa lähtemään Hyvinkäälle SDNL:n tilaisuuteen, kun toimitsija, jonka sinne piti mennä, oli niin krapulassa, ettei kyennyt lähtemään. Hän luki tekstin, josta ei enää ymmärtänyt mitään, mutta esitti sen kuitenkin joukolle. Myöhemmin selvisi, että krapulassa ollut oli juuri Lauri Hokkanen. 1970-luvun loppupuolella DDR karkotti Rudolf Bahron, joka oli esittänyt poikkeavia näkemyksiä sosialismin toteuttamisesta. Suomessa Ele Alenius tuki Bahroa ja Ilkka-Christian Björklund kutsui tämän Suomeen esitelmöimään. Pravda kiukustui tästä ja esitti Björklundin pahan ruu...

Putinin Venäjä 24.10.2005 | KARI KAUNISMAA Politkovskaja, Anna: Putinin Venäjä. Käännös: Nina Saikkonen. Otava, 2005. 287 sivua. ISBN 952-471-429-9. Toimittaja Anna Politkovskaja on julkaissut länsimaissa kirjan, jossa hän todella hutkii nagaikalla eli ruoskalla Venäjän vallanpitäjiä kintuille. Politkovskaja kertoo useista tragedioista kuten Beslanin koulukaappauksesta 2004 sekä Nord-Ost -teatterin panttivankidraamasta syksyllä 2002. Hänen mukaansa presidentti Putin hyväksyi henkilökohtaisesti teatteriin tehdyssä hyökkäyksessä käytetyn kaasun laadun, jota ei taasen kerrottu taintuneita siviiliuhreja auttaneille lääkäreille, minkä vuoksi uhrien määrä kasvoi. – Presidentin osuus on uskottava, koska Venäjällä pienetkin asiat kysytään mahdollisimman korkealta johtajalta. Politkovskaja tunnustaa heti reaktioidensa tunneperäisyyden, mikä pitäisi kaikkienkin tehdä, myös vallanpitäjien. Hän myös valaisee maansa tilannetta yksilöiden kohtaloiden kautta, mikä helpottaa lukijan samaistumista koht...

Taistolaisuuden tuuletusta Toisen maailmansodan jälkeisen Suomen tiukimmin aatteeseensa kiinnittynyt poliittinen ryhmä oli Suomen Kommunistisen puolueen vähemmistö, jonka Helsingin Sanomat nimitti ”taistolaisiksi” sen kärkihahmon, Taisto Sinisalon mukaan. On arvokasta, että vuosikaudet mukana ollut ja palkollisena työskennellyt Lauri Hokkanen on kertonut tuosta ajasta kirjassaan ”Kenen joukoissa seisoin. Taistolaiset ja valtioterrorin perintö.” Vastaavia tilityksiä ei juuri ole ilmestynyt, nähtävästi sen vuoksi, että useimmat häpeävät menneisyyttään. Poikkeuksena edelleen politiikassa toimivista on kansanedustaja Satu Hassi, joka kertoo aiheesta kirjassaan ”Mannerheim-solki ja punalippu”. Hokkasen kirja ei ole tutkimus, vaan hänen omien sanojensakin mukaan ”ajatusten siivousta”. Tämän vuoksi tekstiä ei voikaan arvioida tutkimuksena: Vaikka lähteitä on kymmenen sivua, lähdeviitteet puuttuvat kokonaan. Tekijä kertoo käsikirjoitusta kertyneen aluksi 2500 sivua, jonka hän editorinsa Anssi...